Laiska vanhempi

Minulle vanhemmuus on monelta osin selviytymistä. Aikaiset päiväkotiaamut, kerrospukeutuminen, raivokohtaukset ja liian kireät ja solmussa olevat istuimenvyöt. Vihaan mikropuuron tuoksuisia arkiaamuja ja vapaapäivinä tykkään nukkua pitkään lastenohjelmien taustahälyssä. En jaksa merkitä vaatteita tekstiilikynällä ja jätän päiväkodin portin ajatuksissani useimmiten auki. Jos luen hyvää kirjaa, en pysty keskittymään lasten jokaiseen kubistiseen, sekunnissa piirrettyyn ”kato isi” -harakanvarpaaseen. Olen vahingossa ennakkoluuloinen ja ostan yleensä liian vähän maitoa, enkä jaksa keksiä jauhelihasta kymmentä erilaista ruokalehtivaihtoehtoa. Tykkään leikeistä, joissa olen hyvä, enkä jaksa juosta trikoissa työpäivän jälkeen kymmenen kilometrin lenkkiä.

Olen siis laiska vanhempi.

Lasten kasvatuksen ääripäät ovat polarisoituneet yhteiskunnassamme. Jos äärimmäisyyksiä kärjistetään ja rinnastetaan eläinmaailmaan, tulisi leijonaemojen ja karjujen opettaa lapsensa varhaisessa iässä saalistamaan. Nykypäivän saalistusta on järjestää kolmevuotiaalle väsyttäviä harrastuksia, joihin itkupusseja raahataan syrjäytymisen pelossa pitkien päivien jälkeen. Ekaluokkalaiset saalistajat taas opettelevat lukemisen sijaan ohjelmointia, ja he kävelevät koulumatkansa tuhannen euron älypuhelin kädessään, jotta heitä ei kiusattaisi.

Behaviorismin oppi-isä Watson totesi aikoinaan: ”Tuokaa minulle tusinan verran terveitä vauvoja, jotka ovat kaikki hyvin kehittyneitä, antakaa minulle myös oma spesifinen maailma, jossa heitä kasvattaisin, niin voin taata, että voisin ottaa minkä tahansa heistä ja kouluttaa hänestä minkä tahansa valitsemani spesialistin…” Tämä viisikymmentä vuotta sitten esitetty ajatus on tälläkin hetkellä ajankohtainen kasvatusajattelussamme, kun kasvatamme selviytymiskykyisiä tulevia aikuisia, joiden sanavarastoon kuuluvat jo ala-asteella sanat palsu, tulos ja strategia. Ja jotka näkevät aikuisina muut ihmiset resursseina ja omaavat manipulatiivista tunneälyä kauppojen onnistumiseksi. Moraalikehityksen vaiheet tulisi käydä loppuun ennen näitä ominaisuuksia. Solidaarisuus erottaa meidät eläinkunnasta. Toinen ääripää ovat vapaasti ja hellästi taimiaan kastelevat vanhemmat, jotka kuvittelevat, että lapsi on ”ihan itse” valinnut harrastuksensa, maailmankatsomuksensa ja sukupuolensa. Tyttö tai poika. She or he. Kyse ei ole sanavalinnasta tai käsitteistä, kasvatuksessa kyse on aina asenteista, arvoista, siirtymistä ja mallioppimisesta.

Parasta vanhemmuutta toteutetaan vahingossa.

Entä me laiskat vanhemmat, jotka emme jaksa saarnata politiikkaa tai opettaa laskimen käyttöä neljävuotiaalle, minkälaisia lapsia me kasvatamme? Minulla on kolme tärkeää arvoa elämässä. Lukeminen, solidaarisuus ja unelmointi. Huolimatta ammatistani ja koulutuksestani, en edes tiedä miten alkaisin näitä arvoja ohjelmoimaan lapsiini. Viimeinen vuorokausi osoitti kuitenkin taas sen, että omena putoaa ja polvet paranee. Lähteissäni työmatkalla Ouluun viisivuotias tyttäreni tapansa mukaan kyseenalaisti lähtöni syytä, jota olen laiskasti selittänyt sillä, että saamme vuokraa maksettua tuolla reissulla. Koska seuraavalla viikolla oli uusi matkapäivä, hän yhdisti nopeasti kaksi asiaa yhteen ja sanoi: ”Sen toisen päivän jälkeen sulla on varmaan niin paljon rahaa, että voit antaa siitä sitten niille, joilla ei ole.” Saman päivän iltana katsoimme Lego Friendsejä. Keskinkertaisten lastenohjelmien aikana luen yleensä kirjaa. Ohjelman puolivälissä tyttäreni sanoi: ”Noi ei varmaan lue kirjoja, kun ne on niin hassuja.”. Oikein. Matkapäivän aamuna vein lapset vielä päiväkotiin ja tyttäreni halusi puhua unista ja siitä, että myös painajaiset voivat olla kiinnostavia. Hän päätti keskustelun lauseeseen: ”Mulla on vain yksi toive, mä haluun lentää.”

Lastenohjelmien ja lastenohjelmoinnin sijaan aikuisten tulisi tarkastella ja kehittää omaa arvomaailmaansa ja sivistystään. Kehittää sitä salattua maailmaa, joka välittyy lapsille voimakkaammin kaikissa arjen askareissa ja tunneaskareissa kuin taidollinen aivopesu. Syntymästä asti lapsessa mitataan kaikki mahdollinen. Sielulle ja sivistykselle ei ole keksitty vielä mittaria.