Temperamenttia ja teatterin taikaa

Pää tyynyyn!
Turun kaupunginteatterin Sopukka
Ensi-ilta 2.10.2019
Kurnuttava Sammakko

”Nyt pää tyynyyn!”
Tämä on tuttu fraasi melkein jokaiselle vanhemmalle. Tuttu myös itselleni tältä viikolta. Vaikka nukutuksia on taustalla tuhansia, unohtuu se yksinkertainen tosiseikka, että toisen vireystaso tai väsymys ei ole aina puheella kesytettävissä.

”Nyt pää tyynyyn!” huutaa myös näytelmän Karhu, joka kyllästyy lopulta hyperaktiivisen Ankan temppuihin ja menettää malttinsa.

Turkulaisen kiertävän lastenteatterin Kurnuttavan Sammakkon näytös tarttuu viihteellisesti itsesäätelyyn ja erilaisten temperamenttien teemaan. Alkuperäinen teos on Jory Johnin ja Benji Daviesin lastenkirja, ja suomeksi sen on kääntänyt Roope Lipasti. Dramatisoinnista on vastannut Juho Golnick, musiikista Valtteri Lipasti ja ohjauksesta Thomas Dellinger. Turkulaisille tuttu porukka on kasassa, joten laatua sopii odottaa. Näyttelijät ovat uusia. Markus Niemi ja Kimmo Tihreväinen tekevät nopeatempoisen ja kiitettävän suorituksen niin, että yleisö unohtaa että kyseessä on myös vakava aihe. Aihe on kaikille kasvattajille ajankohtainen sillä tällä hetkellä puhutaan paljon itsesäätelytaidoista, levottomuudesta, ylivireydestä ja temperamenttieroista.

Unettomalla Ankalla on meno päällä: milloin hän kammoaa ahtaita paikkoja, haluaa paistaa lettuja iltamyöhällä tai juoda kupeittain kahvia ja valvottaa unta rakastavaa Karhua, joka kutoisi ennemmin sukkia ja kävisi rauhassa nukkumaan pehmolelunsa viereen. Levoton Ankka on kuin kutsumaton vieras uneliaan Karhun elämässä. Siltä levottomuus lapsestakin välillä tuntuu – pitäisi rauhoittua, mutta ei pysty. Levottomuus tulee kutsumattomana ja sitä on vaikea hallita.

Kahden eläimen suhde näyttämöllä on hyvä esimerkki siitä, kun synkronia ei löydy. Tätä teemaa tukevat loistavasti lavastus, valot ja äänet. Hieno yksityiskohta lavastuksessa on Karhun kirja Sata tapaa nukkua kun taas Ankalla samainen teos on nimeltään Sata tapaa kukkua. Lopulta ylivireä Ankka tuntee monen levottoman lapsen lailla itsensä vääränlaiseksi. Loppu on kuitenkin onnellinen. Ehkä iltainen levottomuus onkin vain ohimenevä vaihe.

Taide ja teatteri tarjoavat jälleen kerran oivallisen keinon käsitellä lapsille vaikeaselkoisia asioita heidän kielellään. Lapset tunnistavat Karhun ja Ankan piirteitä itsessään:

”Mua ei väsyttäisi yhtään, olen ihan kuin Ankka!”

”Mä olen yhtä väsynyt kuin Karhu!”

Karhun ja Ankan suhteessa voi nähdä itsensä ja lapsensa ja tajuta huvittuneena, että monet ongelmat johtuvat usein vain eri vireystilasta, mikä ei ole kenenkään syytä tai huonoutta. Näytelmän jälkeen muistaa taas tehdä jotain toisin.

Pää tyynyyn! on lohduttava tarina sellaisesta erilaisuudesta, jota on vaikea tunnistaa. Toisin kuin teatterin ulkopuoliseen maailmaan, tähän tarinaan mahtuvat kaikki temperamentit.

Jussi Sudenlehti
Kirjailija, psykoterapeutti ja kouluttaja

(kuva: Tapio Väntsi)