Artikkelit

Kommunikaaos

Terapeutit ja psykologit ovat jo pitkään yrittäneet ratkaista parisuhteen ongelmia kommunikaation
avulla. Nämä neuvot taitavat kärsiä saman inflaation kuin tuhannet laihdutusohjelmat, jotka toimivat, mutta niiden toimivuudesta huolimatta meillä on melko universaali ylipaino-ongelma. Kommunikaatio-ohjeista ja hyvistä vinkeistä huolimatta avioerotilastot näyttävät pahenevan vuosi vuodelta. Jotain perää kliseissä usein on, joten tutkitaan kommunikaatiota hieman tarkemmin. Kommunikaatiossa on kyse tiedon eli informaation välittämisestä, ja siten yhteisen ymmärryksen lisäämisestä. Miksi sitten kommunikaation sijaan parisuhteessa keskusteluyrityksistä muodostuu kommunikaaos?
Kommunikaatiosta puhuttaessa meidän pitäisi puhua kielen tarkkuudesta ja yhteisestä kielestä,
joka syntyy ihmisten välisiin suhteisiin. Täydellinen kieli pyrkii täydelliseen ilmaisuun ja siten myös
puhtaan informaation siirtämiseen. Informaation siirtämisen lisäksi kielen tehtävänä on synnyttää kuvitelmia, haaveita ja maailmoja. Kommunikaatiovajeesta kärsiville pareille tarjoan reseptiksi
ääneen lukemista toisilleen. Se synnyttää arjen kommunikaatiovaikeuksien päälle uuden
kielellisen tason ja potentiaalisen tilan, jossa voi syntyä mitä tahansa.

Kommunikaatiovaikeuksista syytetään usein luottamuksen puutetta, etäisyyttä tai suhteen osapuolten eroja. Jos ajatellaan vaikka vuosikymmenen kestänyttä parisuhdetta, eivät nämä tekijät ole
välttämättä selittäviä. Näiden taakse on myös helppo piiloutua. Kyse on enemmänkin kielitaidon puutteesta ja yhteisen kielen puutteesta. Tänä vuonna sosiaalisessa mediassa kärjistyi keskustelu sukupuolten eroista, tarpeista ja puutteista. Esille nousivat miesnäkökulmaa tukevat naiset ja
parisuhteesta ja seksielämästä syrjäytyneet miehet. Tämä ilmiö on yhteiskunnallinen projektio siitä,
mitä tapahtuu parisuhteissa mikrotasolla. Tasa-arvo parisuhteessa syntyy kielessä ja sen
käytössä. Jos parisuhteessa muut asiat toimivat, mutta kommunikaatio ei, luottamuksen sijaan
tarkastelisin kielen lisäksi valtasuhteita. Kuka omistaa kielen ja puheen perheessä, ja miten siitä
saisi yhteisen. Ruikuttamisen sijaan niin naisen kuin miehenkin tulisi tarttua kirjaan ja kieleen.
Mikäli haluamme katkaista aivoerotilastoja omalta kohdaltamme, ja myös lastemme kohdalta,
meidän pitää alkaa lukea. Lukea toisillemme ja lapsillemme. Jung näki jokaisessa
ihmisessä potentiaalisen runoilijan, kirjallisuudenlajin edustajan, joka käyttää poeettista kieltä määrittelemään maailmaa ja suhdettaan siihen. Kaikkien ei tarvitse olla runoilijoita, mutta yhteisen
arjesta irtaantuneen kielen luomiseksi tarvitaan myös kykyä ilmaista tunteita tarkasti. Arkikieli ei tähän aina pysty.

Yhteinen kieli rakentaa maailmoja jaettavaksi ja purkaa kommunikaaosta. Poeettinen kieli voidaan riisua myös voimasuhteista. Se ei alista vaan pyrkii määrittelemään fantasian kautta.
Meillä luetaan ja puhutaan – tällä hetkellä Knausgårdia, se on iltaisin parempi puheenaihe kuin se pitäisikö huomenna erota, kumpi oli jättänyt astiat koneeseen tai onko nainen parempi lastenhoitaja kuin mies. Yhteinen kieli luo yhteisiä haaveita arjen yläpuolelle. Näyttäisi siltä, että tällä kertaa ei erota.